Osa 4.

Pohdi oppimispäiväkirjassasi:

Miten oppikirjojen korkea laatu ja vastaavuus opetussuunnitelmiin rohkaisevat opettajaa edistämään oppilaiden prosessimaista uuden tiedon luomista? Onko kirjoittaminen edelleen tärkein ajattelemisen väline? Millä perusteella opettaja voi luottaa tieto- ja viestintäteknologian käyttöön opetuksessa ja oppimisessa?

 

Koulun oppimateriaaleista ensisijaisimpia ovat oppikirjat. Oppikirjat ovat juuri opetuskäyttöön valmistettuja kirjoja, joissa kirjoittaja on objektiivinen eikä ota kantaa kirjoitettuun tekstiin, vaan esittää tiedot neutraalilla tavalla. Oppikirjoja on käytetty jo pitkän ajan opetuksen tukena, eräänlaisena käsikirjana opettajille. Oppikirjatkin ovat kehittyneet ajan kuluessa ja ovat nykyään hyvin korkealaatuisia. Niissä esiintyy erilaisia kuvia, taulukoita, pohdinta osioita, tehtäviä, tiivistelmiä ja sanastoja pelkän tekstin sijaan. Kirjat on muotoiltu siten, että ne herättäisi lukijaansa pohtimaan opetettavaa asiaa syvällisemmin, eikä vain lukemaan tekstiä siihen syventymättä. Oppikirjat ovat koottu opetussuunnitelman perusteiden mukaan kussakin aineessa vaadittavalla tavalla. Opetussuunnitelmassa esitetään kunkin oppiaineen tavoitteet, jotka sisältyvät oppikirjoihin. Opettajilla on sinällään suuri vastuu oppikirjojen suhteen, sillä oppikirja mahdollisuuksia on paljon ja he joutuvat itse valitsemaan mieleisensä kirjasarjan opetukseensa ja arvioida sen toimivuuden itse. Muistan lukiossa terveystiedon opettajani kanssa keskustelleeni juuri kyseisestä aiheesta, silloin kun meille ilmestyi uusi terveystiedon kirjasarja oppimateriaaliksemme. Aiempi ei ollut vastannut opettajan odotuksia ja vaihto tapahtui. Usein se hyvä kirjasarja löydetään yritys-erehdys kokeilulla. Usein hyväksi todettua materiaalia käytetään pitkään. Vaarana on yhteen oppimateriaaliin juuttuminen, jolloin eteen tulevia uudempia ja mahdollisesti parempia oppimateriaaleja ei oteta osaksi opetusta.

 

Oppikirjat ja opetussuunnitelma kuitenkin sitovat mielestämme opettajaa ja rajoittavat siten opetusta. Opetussuunnitelma on tarkka ja sitä tulee noudattaa, eikä liikkumavaraa opettajan omille visioille ja innovatiivisimmille oppimateriaalien käytölle ole. Nojattaessa liikaa opetussuunnitelman rajoitteisiin, ei hyödynnetä uusia mahdollisia tiedon lähteitä. Tieto on muuttunut tekniikan kehittyessä ja nykyään kaiken voi tarkistaa verkosta sekä kaikkea mahdollista tietoa löytyy verkosta.  Nuorille verkossa toimiminen ja erilaiset teknologiat ovat tuttuja ja osa heidän arkea. Siten olisi ehkä myös luontevaa hyödyntää näitä taitoja ja osaamista koulussa ja opetuksessa, joka myös on osa nuorten arkea. Verkon käyttäminen opettaa nuorille myös kriittisyyttä ja edistää heidän omaa aktiivisuuttaan etsiessä tietoa itse ja konstruoidessaan sitä itse. Nuorten on mielestämme tärkeä oppia kohtaamaan ja työskentelemään eri oppimateriaaleja hyödyntäen. Oppikirjat ovat toki hyvä perusta teoreettiselle tiedolle ja oppimiselle, mutta opettajien tulisi liittää niiden rinnalle myös vaihtoehtoisia tiedon lähteitä. Nykyään useisiin oppikirja sarjoihin kuuluu cd- tai dvd-levy, joka sisältää oppimateriaalia tietokoneella tehtäväksi. Usein myös internetistä löytyy tehtäviä joihinkin kirjasarjoihin joita opiskelijat voivat tehdä syventääkseen oppimistaan. Itse olemme tehneet vastaavia tehtäviä, muun muassa kielien opiskeluun liittyen ja kokeneet ne toimiviksi sekä motivoiviksi pelkän kirjasta opiskelun ja tehtävien teon sijaan. Oppikirjat on nykyään muotoiltu hyvin vastaamaan erilaisten oppijoiden tarpeita ja ne tukevat oppimista hyvin. Usein kuitenkin oppikirjojen rinnalla on hyvä käyttää vaihtoehtoisia opetuskäytänteitä, jotta saavutettaisiin mahdollisimman laaja-alaisia oppimiskokemuksia nuorille.

 

Opiskelijoiden on tärkeä saada itse toimia ja etsiä tietoa. Oppimisprosessi olisi yksiulotteinen jos mahdollisena oppimisen materiaalina olisivat vain oppiaineiden kirjat. Monelle nuorelle kirjoittaminen on hyödyllinen oppimisen keino, joillekin taas opettajan puheen kuunteleminen. Kirjoittaminen ei enää ole ainut ajattelemisen väline. Erilaiset keskustelut ja ryhmätyöskentely menetelmät ovat yleistyneet kouluissa ja opetuksessa, jolloin omat pohdinnat jaetaan toisten kanssa. Kirjoittamalla voi olla helppo saada omat ajatukset kasaan, mutta se ei ole enää ainoa ajattelemisen väline. Opiskelijoiden prosessinomaista oppimista tukee teknologian opetukseen integroiminen. Teknologian avulla nuoret pääsevät itse toimimaan ja haastamaan itsensä uudella tavalla, kuin oppikirjojen parissa.  Verkossa toimiminen ja vaihtoehtoisten tietolähteiden arviointi ja esimerkiksi ryhmätöiden tekeminen verkosta tietoa etsien ja ryhmässä rakennellen tukee nuorten omaa aktiivisuutta ja tukee myös prosessinomaista oppimista.

 

Oppikirjojen digitalisoiminen on myös yleistynyt. Esimerkiksi yliopistolla olemme huomanneet ja todenneet verkkojulkaisuiden käyttämisen tentti materiaaleina hyvänä käytäntönä. Digitaaliset oppikirjat ovat hyvä vaihtoehto kovakantisten kirjojen rinnalle. Opiskeleminen ja opettaminen ovat hyvin oppikirjakeskeistä toimintaa. Opettajien luottamus tieto-ja viestintäteknologian käyttöön opetuksessaan on vielä hieman epävarmaa. Uskoisimme tähän vaikuttavan heidän omien taitojensa puutteellisuuden sekä ajatuksen siitä, että ennenkin on saatu hyviä tuloksia ilman teknologiaa. Tieto-ja viestintä teknologian käytöstä opetuksessa on saatu hyviä tuloksia, jolloin opettajienkin tulisi luottaa sen vaikutuksiin oppimisessa ja rohkaistua käyttämään sitä osana opetusta.

-R&A