Pohdintaa utopioista

Ensimmäiselle harjoitus kerralle meidän tuli katsoa videoluento tieto-ja viestintäteknologian opetuskäytön paradigmoista. Paradigmojen nimet vaikuttivat tutilta, mutta sisällöltään ne eivät olleet tuttuja. Paradigmoja esiteltiin kuusi: Väsymättömän ja yksilöllisen harjaannuttajan utopia, Älykkään tutorin utopia, Mikromaailmojen utopia, Yhteisöllisen oppimisen utopia, Multimedian utopia sekä Virtualisoinnin utopia.

 

Käyn tässä lyhyesti läpi videoluennolla esitellyt tieto-ja viestintäteknologian paradigmat

 

1. Väsymättömän ja yksilöllisen harjaannuttajan utopia (70-luku)

Tässä utopiassa pohjalla on behavioristinen oppimiskäsitys ja tietokoneen rooli on oppimistilanteessa suurin, se toimii yksilöllisenä ”opettajana”. Opiskellessa uutta asiaa tällä tyylillä ohjelma, jolla harjoitellaan antaa välittömän palautteen suorituksesta (oikein/väärin). Esimerkiksi jos opetellaan matemaattisia yhteen- ja vähennyslaskuja kone ilmaisee ratkaistavan kaavan (4+5=?) ja vastausvaihtoehdot (a. 10 b.9 c. 13 ), joista opiskelija valitsee mielestään oikean. Kone antaa palautteen heti, ja oppiminen perustuu toistoihin.

 

2. Älykkään tutorin utopia (80-luku)

Ensimmäisen vaiheen kaltainen, älykkään tutorin utopia pohjautuu enemmän henkilökohtaisen ohjauksen huomioon ottamiseen sekä tekoäly – tutkimukseen. Tekoälyllä viitataan tietokoneiden toimintoihin, joilla pyritään mallintaa ihmisille ominaisia toimintoja älykkyyden alueella. Tekoäly on ns. virtapiireihin rakennettua ihmismielen mukaista älyä. Tietoa/tekemistä pyritään opettamaan mallintamalla sitä opiskelijalähtöisesti. Haasteena tekoäly opettamiselle on se, että ihmismielen älykkyyttä on haastavaa mallintaa vastaamaan taitavaa oppimista.

 

3. Mikromaailmojen utopia (80-luku)

Siirryttäessä mirkomaailmoiden utopiaan, tapahtui suuri harppaus eteenpäin. Behaviorismin tilalle nousi konstruktivismi, jossa opiskelijan rooli on aktiivinen ja tietokone luo oppimiselle ympäristön, eikä ole enää pääpisteenä oppimistilanteessa. Mikromaailmoiden utopia sisältää paljon erilaisia sovelluksia, kuten stimulaatiot.

 

 

4. Yhteisöllisen oppimisen utopia (90-luku)

Yhteisöllisen oppimisen utopia painotti tieto-ja viestintä teknologian käyttöä yhteisöllisen oppimisen prosessin tukena. Sen tavoitteena on saada jokaisen yksilölliset tietopohjat (skeemat) sille ja ottaa niiden vaikutus oppimiseen huomioon. Yhteisöllisen oppimisen yksi ideoista on se, että opittaessa saadaan kanssa opiskelijoilta erilaisia näkökulmia, joiden avulla pystytään luomaan ristiriita ja ratkomaan se yhdessä. Useiden erilaisten näkökulmien huomioon ottaminen muuttaa omia käsityksiä. Opiskelijalle on tarjolla vertaistukea, sillä he työskentelevät yhdessä lähellä omia ja toisten taitotasoja. Oppiminen yhteisöllisesti on sosiokulttuurista oppimista. Harjoitteet ovat pitkälti tutkivia sekä projektipainotteisia.

→ Csile työkaluna: Tietokoneet yhdistetty toisiinsa, jaetulla tietokannalla, joka on opetuksen alkaessa tyhjä. Opiskelijat tuottavat ja rakentavat tiedon tietokantaan. Tätä käytettiin ennen internetin kehittymistä, sen kehittyminen edesauttoi yhteisöllisen oppimisen kehittymistä.

 

5.  Multimedian utopia (90-luvulta lähtien)

Multimedian utopia (teksti, kuva, video, ääni yms. yhdessä) kehittyi kun tietokoneisiin saatiin lisää tehokkuutta ja kehitystä. Oppimista pyritään tukemaan yhdistelemällä medioita. Sen tavoitteena on laskea kognitiivista kuormitusta ja lisätä havainnollisuutta ja vuorovaikutteisuutta. Esimerkkinä tällaisesta oppimisesta ovat mm. CD-romput, mutta nykyään internetistä löytyy vastaavanlaista sisältöä.

 

6. Virtualisoinnin utopia (2000-luvulta lähtien)

Virtualisoinnin utopia kehittyi internetin kehityksen myötä, jolloin etäopetusta alettiin käyttämään tehokkaammin. Virtuaalisuus luo informaalin ympäristön oppimiselle koulun formaalien oppimisympäristöjen rinnalle. Etäopetus mahdollistaa ajasta ja paikasta riippumattoman oppimis mahdollisuuden.

 

Pohdintaa: Pohdimme yhdessä näitä edellä mainittuja utopioita sekä niiden ”paremmuutta” toisiinsa nähden. Olimme yhdessä sitä mieltä, että yhteisöllinen oppiminen on hyvä asia, mutta sen toteuttaminen voi olla hankalaa. Yhteisöllinen oppiminen tukee kanssaopiskelijoiden oppimista ja mahdollistaa laajan yhteistyön niin pien- kuin suurryhmissä. Nykyään konstruktivistinen pedagogiikka on yleistä ja behaviorismista on siihen siirrytty. Opiskelija on aktiivinen ja toimii itse tiedon käsittelijänä ja rakentajan, eikä vai ole sen vastaan ottaja. Virtualisoinnin sekä multimedian utopioita pidimme molemmat luovina ja rakentavina tapoina käyttää tieto-ja viestintäteknologiaa opettamisessa ja oppimisessa mukana. Tietotekniikan integroiminen mukaan opetukseen on yksi tärkeimmistä muutoksista joihin mielestämme tulisi tähdätä. Se mahdollistaa laajemman oppimiskokemuksen ja kehittää opiskelijoiden omia tietoteknisiä taitoja. jotka tulevat olemaan tulevaisuudessa hyvinkin tarvittavia.